Jooh en oo taas hetkeen jaksanut kirjoitella kun on ollut kiirettä koulussa ja tallilla. Viimesimmän postauksen jälkeen ei ole tullut ratsasteltua yhtään vaikka tarkoitus on ollut.
Tallilla käyminen on mulla alkanut tökkimään nyt jo pahasti. Oon joka helvatun päivä koulussa 8.00 - 16.00 joten mulla alkaa henkinen jaksaminen olla melkosella rasituksella tässä ku koulun jälkeen pitää (kyllä, pitää) lähteä tallille ja siellä menee miltei aina johonki 20.00 - 21.00 asti, pahimmillaan olen ollut siellä myös keskiyöllä. Kaiken tämän lisäksi mulla on koulussa tenttejä joista oon mennyt läpi nippanappa ja uusintojakin on kyllä tullut tehtyä. Tälläkin hetkellä olisi matikan koe rästissä, terveystiedon tehtävä rästissä, ergonimian tehtävää täydennettävä jne... En vaan jaksa. En pysty repeämään joka paikkaan.
Tammikuussa luultavasti loppuu mulla ratsastustunneilla käyminen ja Doriksen sekä Lulun (+ Kalle) hoitaminen koska mun on pakko jaksaa käydä koulua ja tahtosin päästä hyvillä arvosanoilla läpi enkä rimaa hipoen. Kingin hoitamista aijon kyllä jatkaa koska se on vain 1-3krt viikossa ja se on huomattavasti rennompaa ja päivinä jolloin käyn, saan pitää ponia kuin omaa! Ja nyt vielä alan tammikuussa vuokraamaan ponia 1krt viikossa ja luultavasti jatkan vielä hoitamista toisen kerran viikossa, siinä on mulle tarpeeksi hommaa kun saa vähän irtiottoa arjesta mutta homma ei tunnu pakkopullalta.
Ehkäpä myös joka päiväisen tallilla ravaamisen jälkeen alkaa taas saamaan enemmän kavereita tallimaailman ulkopuolelta. Nyt kun mietin niin kyllä, mulla on kavereita mutta ne on tallilla tai sitten en näe niitä koskaan sen takia että oon aina tallilla. Nyt on korkea aika korjata asia.
Tottakai mulla myös tulee hirveä ikävä Dorista ja Lulua, myös Kallea vaikka en sitä niinkään hoida. Pahinta tässä mulle onkin Lulusta luopuminen; se hevonen on parasta mitä maa päällänsä kantaa ja on oikeasti ollut ihana nähdä kuinka se on kiintynyt. Ei mulle koskaan kukaan toinen hevonen hörise onnellisena kun meen hakemaan sitä tarhasta tai meen rapsuttelemaan sitä karsinaan. Lisäksi kun kyseessä on nuori hevonen, on ollut mielenkiintoista seurata sen kehittymistä ratsuna ja muutenkin hevosena. Nuoreksi hevoseksi Lulu on myös äärettömän kiltti ja rauhallinen, kerran olen tällä tapauksella kunnolla ratsastanut ja vaikka itse munailin selässä ihan kunnolla niin tämä teki just mitä pyysin eikä sooloillut mitään. Jos jotain ei ymmärretty niin sitä ei sitten myöskään tehty.
Doris on myös hevosena aivan uskomaton! Sen tamman mielipiteet muuttuu sekunnissa aivan toiseen ääripäähän. Vielä erityisemmän tästä hevosesta tekee se, että se on entinen ravihevonen. Nyt ja aina varmasti hienoin mitä koskaan tulen näkemään. En ole kuullut kovin monesta entisestä ravurista joka hyppää 115 sentin kansallisia esteratoja, kertokaa toki minulle jos te ootte kuullu. Lisäksi Doris on jollain tapaa ääretötmän kiehtova tapaus, en osaa selittää miten mutta toisena hetkenä vihaan sitä sen tammamaisuuden vuoksi mutta hetkessä se onnistuu omalla korvan liikkeellään lumoamaan minut takaisin pilvilinnoihin.
Kait tässä vielä pitää Kallestakin raapustaa. Aivan uskomaton herrasmies, varmasti yksi kilteimpiä hevosia mitä olen _koskaan_ tavannut saatika tulen tapaamaan. Hevosella on kokoa 180 senttimetriä, pikkutytöt katsoo ihaillen ja Kalle on vaan sillee "Hehe mikä toi on". Aivan kertakaikkisen symppis hevonen, rauhallinen luonteeltaan ja kaikki hommat onnistuu. Kallessakin on tullut huomattua tässä vajaassa vuodessa paljon muutosta. Ennen se ei esimerkiksi nostanut jalkojaan kovin helposti kun piti kaviot puhdistaa, nyt ongelmaa ei enää ole. Tästä ehkä Jonna saa kunnian, hän on ukkelia hoitanut ;)
Joka tapauksessa, tämä kulunut vuosi on ollut varmasti yksi mun hevosteluhistorian parhaimpia ja en voi sanoin kuvailla sitä, kuinka paljon asioita olen oppinut näiden kolmen hevosen kautta. Ehkä vielä jonakin päivänä mullakin tulee seisomaan tallissa oma hevonen jolle otan hoitajan ja annan tämän vuoden aikana opitut asiat hänenkin tietoon? Kenties joskus.
